Mielen tyyntymisestä voimme ammentaa onnea ja viisautta. Rohkeutta on sulkea silmät ja vain kuunnella. Mitä kuulen? Mitä haistan ja maistan? Mitä tunnen? Entä miltä kokemuksessani tuntuu se, että miljardeja vuotta vanha vesi virtaa juuri tällä hetkellä minussa?
Olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa ihmisten, toisten eläinten ja kasvien kanssa. Hoivatessaan tätä monilajista elävää yhteisöä ihminen hoivaa myös itseä. Mitä pientä tai suurta kiitollisuutta olen osoittanut ympäristölleni viimeisen vuorokauden aikana?
Se, miten katsomme maailmaa värittää myös meidän kokemustamme maailmasta. Millaiset ajattelutavat edistäisivät kauneutta arjessani ja maailman rakastamista sellaisenaan? Millaisessa suhteessa haluaisin olla toisten ihmisten, elävän yhteisön ja kotiplaneettamme kanssa?
Jaan alle esimerkin yhden retriittiläisen meille koordinaattoreille jättämästä viestistä. Vastaavia tulee meille jatkuvasti, joka todellakin muistuttaa siitä miten tärkeää työtä teemme.
Juttu julkaistu alunperin FEE Suomen Ympäristökasvatus-verkkolehdessä.
Mitä minä todella haluan? Tämä on ollut itselleni usein toistettu kysymys kuluvana vuonna. Näin 28-vuotiaana elän vihdoin kehitysvaihetta kohti kypsää aikuisuutta, jossa harjoittelen vapautumista ulkoisista rajoitteista ja odotuksista haluja viljelemällä. Vuosi 2023 on ollut suurta kasvun aikaa, jossa koko ihmiskunta ja maapallo ovat kutsuttuja...
"I don't know exactly what a prayer is. I do know how to pay attention, how to fall down into the grass, how to kneel down in the grass, how to be idle and blessed, how to stroll through the fields, which is what I have been doing all day. Tell me, what else should I have done? Doesn't everything die at last, and too soon? Tell me, what is it you plan to do with your one wild and precious life?"
—Mary Oliver